Ihmisen elämänkaari

Ihmisen elämänkaari koostuu kehitysvaiheista, jotka muodostavat iän mukaisia elämänvaiheita ja vaikuttavat henkiseen kasvuun ja kehitykseen. Jokaisella ikä- ja kehitysvaiheella on omat erityispiirteensä ja haasteensa ja ymmärtämällä näitä vaiheita voimme edistää henkistä kasvua ja kehitystä läpi elämänkaaren. 

Ihmisen elämänkaari
Kuva: Freepik

Elämänkaari ja henkinen kasvu

Tämä artikkeli paneutuu ihmisen elämänkaaren eri vaiheisiin, elämänkaareen liittyvään psykologiaan sekä henkisen kasvun merkitykseen ja edistämiseen. Elämänkoulu on ihmiselle henkisen kasvun ja kehityksen koulua, jossa jokaisella elämänvaiheella on omat kehitystehtävänsä ja haasteensa.


Ihmisen elämänkaaren vaiheet

Ihmisen elämänkaari voidaan jakaa erilaisiin vaiheisiin: syntymä, lapsuus, nuoruus, aikuisuus, vanhuus ja kuolema. Elämä on jokaiselle ihmiselle haastava ja mielenkiintoinen seikkailu syntymästä kuolemaan.

Mitä elämän jälkeen tapahtuu, sitä kysymystä käsittelevät lähinnä uskonnot. Uskontojen käsitys elämästä ja sen jatkuvuudesta on joko lineaarinen tai syklinen. Tutustumalla maailmanuskontojen erilaisiin käsityksiin, voi rakentaa omakohtaista elämänkatsomusta ja elämäntapaa.


Lapsuus

Ensimmäinen vaihe on lapsuus, joka on ajanjakso syntymästä noin 12-vuotiaaksi. Tämä on aika, jolloin lapsi oppii perustaitoja, kuten kävelemään, puhumaan, lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan sekä kehittää persoonallisuuttaan ja sosiaalisia taitojaan. 

Lähiympäristö eli vanhemmat, sisarukset, koulu ja kaverit ovat tärkeitä lapsuuden kehitykselle. Kasvatuksen kautta lapsi oppii niitä tietoja ja taitoja, joita tarvitaan jatkossa elämässä. Myönteinen lähiympäristö auttaa lasta muodostamaan positiivisen minäkäsityksen itsestään. 


Nuoruus

Nuoruus on seuraava vaihe, joka alkaa murrosiästä ja jatkuu noin 18–20-vuotiaaksi. Tämä on aika, jolloin nuori etsii omaa identiteettiään ja kehittää itsenäisyyttään. Nuoruudessa tapahtuu suuria muutoksia fyysisesti, emotionaalisesti ja sosiaalisesti.

Nuoruuden kehitysvaiheessa kehitetään ja hankitaan lisää elämässä tarvittavia tietotaitoja, tutustutaan maailmankatsomuksiin ja luodaan omaa elämänkatsomusta. Nuori opettelee tuntemaan itseään ja tulemaan toimeen toisten kanssa. 

Tärkeä kehitystehtävä nuoruudessa on myös ammatillisten toiveiden selkiyttäminen, mitä haluaa elämässään tehdä. Nuoren on hyvä oppia myös käytännöllisiä elämäntaitoja aikuiselämää varten, taloustaitoja, kodinhoitotaitoja, sosiaalisia taitoja, itsehallintataitoja jne.

Aikuisuus

Aikuisuus on kolmas ja pisin vaihe ihmisen elämänkaaressa ja se kestää yleensä noin 20–65-vuotiaaksi. Tämä on aika, jolloin ihminen rakentaa työuraa, perustaa mahdollisesti perheen ja ottaa vastuun omasta elämästään. 

Aikuisuus voi olla hyvin erilainen eri ihmisille riippuen heidän persoonallisuudestaan, elämäntilanteistaan ja tavoitteistaan. Yhtä aikuiselämän kaavaa, jota kaikkien tulisi noudattaa, ei ole. On hyvä yrittää elää omannäköistä aikuiselämää.

Aikuisen tärkeimpiä kehitystehtäviä ovat oman kodin ja talouden hoitaminen, parisuhde- ja perhe-elämä, vanhemmuus ja työelämän haasteet. Kun useita kehitysvaiheita on yhtä aikaa menossa, puhutaan ns. ruuhkavuosista. 

Aikuinen voi olla tyytyväinen, kun onnistuu näissä haastavista kehitystehtävissä. Useimmat aikuiset selviytyvät kohtuullisen hyvin, vaikka monenlaisia haasteita voi tulla talouden, työn, terveyden, parisuhteen, lasten kasvatuksen ja sosiaalisen elämän suhteen.

Keski-ikäisen aikuisen (n. 45–60) elämässä tapahtuu haasteellinen siirtymä, kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omaan kotiin ja elämään. Viidenkympin kriisi johtuu perhe-elämän, työelämän ja parisuhteen muutoksista ja uudelleen arvioinnista. Viisikymppisen elämässä voi jonkin aikaa kuohua muutosprosessi.


Vanhuus

Vanhuus on viimeinen vaihe ihmisen maallisessa elämänkaaressa, joka alkaa noin 65-vuotiaana ja jatkuu kuolemaan asti. Tämä on aika, jolloin ihminen voi jäädä eläkkeelle ja keskittyä enemmän itsensä ja terveytensä hoitamiseen ja iloitsemaan elämästään. 

Vanhuuteen liittyy usein terveydellisiä ja henkisiä haasteita, mutta myös mahdollisuuksia viettää aikaa harrastusten, perheen ja ystävien kanssa. Vanhuus on henkisen kehityksen kannalta suuri mahdollisuus.

Vanhuuden kehitystehtäviä ovat eletyn elämän arvioiminen ja hyväksyminen, siitä oppiminen ja viisastuminen. Viisaus on eräänlaista elämän asiantuntijuutta. Tässä kehitystehtävässä henkisestä ja uskonnollisesta elämästä voi olla suurta hyötyä. 


Elämänkaareen liittyvä psykologia

Elämänkaaripsykologia tutkii ihmisen kehitystä ja kasvua eri elämänvaiheissa. Se auttaa meitä ymmärtämään, miten eri tekijät, kuten perhe, yhteiskunta ja kulttuuri, vaikuttavat henkiseen kasvuun ja kehitykseen.

Elämänkaaripsykologiassa tutkitaan myös ihmisen elämän kehitystehtäviä, joita jokaisella vaiheella on. Kehitystehtävät ovat tavoitteita ja haasteita, joiden avulla ihminen voi kehittyä ja kasvaa.

Lapsuuden ja nuoruuden kehitystehtävinä on hankkia elämässä tarvittavia tietotaitoja ja luoda persoonallisuutensa psyykkisiä rakenteita, omaa luonnetta.

Aikuisuudessa kehitystehtävänä on laajentaa, kehittää ja soveltaa hankittuja tietotaitoja, kasvattaa itseään ja luonteenpiirteitään, toteuttaa itseään työssä ja harrastuksissaan. 

Aikuiselämässä erityisen tärkeää on työuran rakentaminen, perheen perustaminen ja vanhempana kehittyminen. Aikuisen elämänkoulu kehitystehtävineen on erityisen monipuolinen ja vaativa. 

Vanhuuden erityisenä kehitystehtävänä on huolehtia terveydestä, hyvinvoinnista ja toimintakyvystä, sekä mielekkäästä elämänsisällöstä, elämän tarkoituksesta ja viisastumisesta.

Vanhuudessa on myös koetettava hyväksyä se tosiasia, että maanpäällinen elämä on rajallista. Henkinen ja uskonnollinen elämä auttaa käsittelemään elämän väistämätöntä rajallisuutta.


Henkinen kasvu ja elämänkaari

Henkinen kasvu ja kehitys ovat olennainen osa ihmisen elämänkaarta. Henkisen kasvun prosessi jatkuu läpi elämän ja jokaisella vaiheella on omat mahdollisuutensa ja haasteensa. 

Henkisen kasvun edistäminen läpi elämänkaaren vaatii jatkuvaa itsetutkiskelua ja oppimista. Elämä opettaa jokaista ihmistä kokemusten kautta.

Henkinen kasvua tapahtuu monilla eri tavoilla, kuten oppimalla uusia tietoja ja taitoja yleissivistyksen ja ammatillisen elämän alueella sekä harrastuksissa, saamalla työkokemusta ja elämänkokemusta parisuhteissa, perhe-elämässä ja muussa sosiaalisessa elämässä. Myös henkinen ja hengellinen elämä antaa syvällistä ainesta ihmisenä kehittymiseen.

Henkinen kasvu voi auttaa meitä ymmärtämään itseämme paremmin, kehittämään taitojamme ja selviytymään elämä erilaisista haasteista. Henkinen kasvu voi myös auttaa meitä löytämään merkityksen ja tarkoituksen elämälle ja kehittämään syvempiä suhteita toisiin ihmisiin.


Yhteenveto

Ihmisen elämänkaari koostuu monista eri vaiheista, jotka tarjoavat meille mahdollisuuksia henkiseen kasvuun ja kehitykseen. Jokaisella vaiheella on omat haasteensa ja mahdollisuutensa, ja ymmärtämällä näitä vaiheita voimme paremmin tukea henkistä kasvua läpi elämänkaaren.

On tärkeää omaksua henkisen kasvun ajattelu läpi elämänkaaren ja hyödyntää eri vaiheiden tarjoamia mahdollisuuksia. Voimme oppia uusia taitoja, kehittää itsetuntemusta ja löytää merkityksen elämälle. 

Henkinen kasvu on jatkuva prosessi, joka vaatii tietoista ponnistelua ja sitoutumista. Vaikka elämä ei olisikaan sujunut virheettömästi ja täydellisesti, se on kuitenkin aina elämisen arvoinen. Antamalla anteeksi itselleen ja muille, huolehtimalla henkisestä kasvusta, voimme oppia elämästä ja tulla paremmiksi versioiksi itsestämme.

Lue lisää: Onni-onnellisuusopas

Käytetyt lähteet

Dunderfelt, T. (2011). Elämänkaaripsykologia: Lapsen kasvusta yksilön henkiseen kehitykseen (14. uud. p.). WSOYpro.

Nurmi, J., Ahonen, T., Lyytinen, H., Lyytinen, P., Pulkkinen, L., & Ruoppila, I. (2014). Ihmisen psykologinen kehitys (5. uud. p.). PS-kustannus.

Understanding Developmental Psychology. (2024). Retrieved 28 February 2024, from https://www.verywellmind.com/developmental-psychology-4157180

Keywords: ihmisen elämänkaari, henkinen kasvu, henkinen kehitys, elämänkaaripsykologia, elämänkaaren vaiheet, kehitystehtävät, kehityspsykologia