Puutarhalla tarkoitetaan ensisijaisesti kotipuutarhaa, joka on
asuinympäristöön liittyvä puutarhaviljelmä. Puutarha voidaan perustaa
omakotitalon tai siirtolapuutarhan tontille, jossa viljellään yrttejä,
hedelmiä, kukkia, vihanneksia tai puita. Kaupalliseen tuotantoon keskittyviä
vihannes- ja kukkapuutarhoja nimitetään kauppapuutarhoiksi sekä
taimitarhoiksi, jotka ovat keskittyneet taimi- ja vihertuotantoon.
|
| Kuva: Pixabay-kukkapuutarha |
Kotipuutarhoja ovat esim. keittiöpuutarha, jossa kasvatetaan kasviksia ja
vihanneksia (kasvimaa, perunamaa), kasvihuonepuutarha, kukkapuutarha,
parvekepuutarha, kattopuutarha.
Kotipuutarhoilla pyritään luomaan viihtyisä, kaunis ja rentouttava ympäristö
vapaa-ajan käyttöön. Puutarhanhoito tarjoaa kiireiselle nykyihmiselle helpon
tavan stressin lievitykseen, rauhoittumiseen, hiljentymiseen ja palautumiseen.
Puutarhan historiaa
Länsimainen puutarhanhoito sai alkunsa Egyptistä noin 4000 vuotta sitten.
Vanhin säilynyt puutarhasuunnitelma on egyptiläinen vuodelta 1400 eaa.
Vaikka muinaiset puutarhat olivat enimmäkseen hyötykäyttöön tarkoitettuja,
joissa viljeltiin ihmisravinnoksi sopivia kasveja, vihanneksia ja hedelmiä,
harrastettiin jo varhain puutarhataidetta, maisema- ja muotopuutarhoja.
Mesopotamian puutarhat tarjosivat paikan nauttia varjosta ja viileästä
vedestä. Hellenistiset puutarhat olivat ylellisiä taiteellisuudessaan.
Islamilaisissa puutarhoissa käytettiin kastelukanavia muistuttavia
kanavia.
Puutarhanhoito tuli Eurooppaan roomalaisen hallinnon myötä ja myöhemmin
islamin leviämisen kautta Espanjaan. Roomalaisten huvilapuutarhoissa
viljeltiin paikallisia ja muualta tuotuja kasveja, pensasaitoja, hedelmäpuita
ja viiniköynnöksiä sekä lääke- ja kulinaarisia yrttejä.
Keskiajalla luostarit olivat tärkeimpiä puutarhanhoidon ja yrttiperinteen
vaalijoita. Luostareissa puutarhaa käytettiin vanhan perinteen mukaan myös
hiljentymisen, rukouksen ja hengellisen pohdiskelun paikkana.
Renessanssin Euroopassa Italialaiset puutarhat korostivat talon ja puutarhan
yhtenäisyyttä. Ranskalaiset 1600-luvun puutarhat olivat muodoltaan symmetrisiä
(esim. Versaillesin puutarha), kun taas 1700-luvun Englannissa käytettiin
epäsäännöllisiä, epäsymmetrisiä asetteluja.
Suomessakin on harjoitettu puutarhanhoitoa jo keskiajalta lähtien. Puutarhoja
perustettiin luostareihin, kartanoihin ja pappiloihin ja näissä puutarhoissa
keskityttiin yleensä hyötykasvien viljelyyn.
Maisema-arkkitehtuurista ja puutarhataiteesta innostuttiin 1600-luvulla,
jolloin moniin kartanoihin perustettiin hedelmä- ja koristepuutarhoja.
Erilaisia kotipuutarhoja
Kotipuutarha on yleisin puutarhatyyppi, josta omistaja voi muokata haluamansa
olosuhteiden, ilmaston, materiaalien ja keinojen rajoissa. Omavaraisuutta ja
puhdasta ruokaa arvostaville ihmisille oma kasvimaa ja perunapenkki ovat
kotipuutarhan perinteinen muoto.
Oma kotipuutarha voi olla hyötypuutarha, jossa viljellään ravinnoksi kasveja,
vihanneksia, hedelmiä tai yrttejä. Se voi olla myös pelkästään kukkapuutarha,
johon myös puut ja pensaat luovat perustaa. Jos tilaa riittää, se voi olla
yhdistetty hyöty- että virkistyskäyttöön tarkoitettu puutarha.
Puutarhanviljelyä kotitarpeisiin voidaan harjoittaa avomaalla tai
kasvihuoneviljelynä erilaisten vihannesten, kasvien, hedelmien, marjojen
omavaraisuuden saannin turvaamiseksi.
Kerrostalossa asuvat voivat perustaa oman minipuutarhan asuntonsa
parvekkeelle, ja niin monet tekevätkin viljellen kukkia, koristekasveja ja
mausteyrttejä. Parvekepuutarha on erityisesti mielenvirkistykseen ja
viihtymiseen tarkoitettu.
Kaupungeissa tasakattoisten rakennusten ja kerrostalojen katoille voidaan
perustaa asukasten yhteiseen käyttöön kattopuutarhoja. Nämä puutarhat ovat
pieniä, jotta katolla oleva paino pysyy alhaisena, ja siksi kasvien koko ja
määrä on rajoitettu.
Jos ei omista omaa tai siirtolapuutarhan tonttia, eikä edes parveketta ole,
aina voi pienen mikropuutarhan perustaa kotiinsa kukista ja muista
huonekasveista ja saada näin mielihyvää tuottavaa luontoa kotiinsa. Sisälle
kotiin voi tuoda myös erilaisia kiviä, kasveja, ripustaa seinälle luontokuvia
ja soittaa stereoissaan miellyttäviä luonnonääniä.
Jos mikään näistä edellisistä ei ole mahdollinen, niin aina voi turvautua
luonnon omaan puutarhaan ja mennä ulkoilemaan, liikkumaan ja viettämään aikaa
lähiluontoon ja saamaan hyvinvointia luonnosta.
Hyvinvointia puutarhanhoidosta
Puutarhanhoito parantaa ihmisten hyvinvointia, sillä onkin myönteisiä
vaikutuksia onnellisuuteen, hyvinvointiin, fyysiseen terveyteen,
mielenterveyteen, oppimiseen ja työkykyyn sekä ruokavalioon ja kykyyn tehdä
työtä.
Puutarhassa puuhastelu laskee verenpainetta, sydämen sykettä ja
lihasjännitystä. Kehon vastustuskyky paranee ja stressihormoni kortisolin
määrä vähenee.
Puutarhassa vihreän kasvillisuuden ympäröimänä ihminen unohtaa maalliset
murheet ja kielteiset tunteet ja mieli rauhoittuu. Puutarhanhoito lisää hyvän
olon tunnetta ja elämänlaatua.
Ihmisille, jotka rakastavat luontoa ja ulkoilmaa, puutarhanhoito on tapa
sitoutua luontoon, olla yhteydessä ystäviin ja perheeseen, ja mikä tärkeintä,
saada hyötyä ulkona olemisesta ja kehon ja mielen toiminnasta.
Green Care-toiminta tarkoittaa luontoon pohjautuvia menetelmien hyödyntämistä
ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvinvointia lisäävät vaikutukset
syntyvät muun muassa luonnon elvyttävyyden ja puutarhanhoidon
kokemuksellisuuden kautta.
Green Care -toimintaa voidaan harjoittaa erilaisissa ympäristöissä, kuten
metsässä, puutarhassa tai maatilalla, mutta myös kaupunkien viheralueilla tai
viherkäyttöön sopivissa sisätiloissa.
Puutarhaterapia on terapeuttista puutarhanhoitoa, jossa puutarhaa, kasveja ja
luontoa käytetään tietoisesti ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin
parantamiseen.
Terapeuttinen puutarha on luontoon perustuva ympäristö, joka on tarkoituksella
suunniteltu tuottamaan vuorovaikutusta luonnon parantavien elementtien kanssa.
Puutarhaterapiaa voidaan toteuttaa ammatillissa hoivapuutarhoissa, puistoissa,
kaupunkialueiden yhteisöpuutarhoissa tai luonnossa, sekä ihmisten omissa
kotipuutarhoissa (itsehoito).
Puutarhojen hoitavaa vaikutusta on jo muinaisina aikoina käytetty henkisen
hyvinvoinnin lisäämiseen, mieltä rauhoittamaan, voimaannuttamaan ja
elvyttämään ihmisiä. Kauniin ympäristön merkitys ihmisen hyvinvoinnille on
ymmärretty pitkään, siitä kertovat mm. luostareita ja sairaaloita ympäröivät
puutarhat.
Itsehoidollista puutarhaterapiaa voi jokainen harjoittaa omassa puutarhassaan
tai ihan pienimuotoisesti tekemällä parvekkeelle tai ikkunalaudalle kylvöksiä,
istuttaa ja hoitaa kasveja ja voimaantua niiden kasvun seuraamisesta, väreistä
ja tuoksuista.
Puutarhanhoito sopii hyvin vapaa-ajan harrastukseksi ja
virkistäytymistarkoituksiin oman ja läheisten hyvinvoinnin edistämiseen.
Puutarhanhoidolla on eniten merkitystä hyvän mielenterveyden ylläpitämiselle,
ja puutarhanhoito ystävien tai naapureiden kanssa on tärkeää myös
sosiaaliselle terveydelle.
Yhteenveto
Puutarhoja on monenlaisia, varsinaisten kotipuutarhojen lisäksi on
koristepuutarhoja, maisemapuutarhoja, taidepuutarhoja, hyötypuutarhoja,
siirtolapuutarhoja, yhteisöpuutarhoja, hoivapuutarhoja, kaupunkien puistoja ja
viheralueita.
Puutarhanhoito on yleisesti suosittu harrastus suomalaisilla ja sillä on hyviä
vaikutuksia fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Puutarha on
hyvä ja perinteinen ympäristö ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen.
Puutarhanhoidon hyviä vaikutuksia ovat mm. fyysisen kunnon paraneminen,
ruokavalion paraneminen, sosiaalisen hyvinvoinnin lisääntyminen, parempi
itsetunto, stressin ja ahdistuksen lievittyminen, optimismin lisääntyminen,
elämäntilanteen kohentuminen jne.
Puutarhaympäristöt vaikuttavat ihmisen fyysiseen hyvinvointiin elvyttävästi.
Viherympäristöt helpottavat stressin oireita, parantavat keskittymiskykyä ja
lisäävät fyysistä kuntoa ja vahvistavat immuunijärjestelmää.
Luontoympäristöissä oleskelulla on yleisesti myönteisiä vaikutuksia
hyvinvointiin.
Puutarhanhoidon myönteiset vaikutukset tulevat esiin jopa lyhytkestoisen,
muutamia tunteja kestäneen puuhastelun aikana ja säännöllinen puutarhanhoito
tuottaa useita viikkoja tai kuukausia kestäviä terveysvaikutuksia.
Puutarhanhoidon myönteiset vaikutukset välittyvät aistien, aivojen ja
hermoston kautta. Kaunis luontoympäristö parantaa mielen hyvinvointia.
Puutarhanhoito lisää myös fyysistä aktiivisuutta, joka edistää
kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Puutarha on turvallinen ja positiivinen luonnonlääke nykyajan
stressaantuneille ihmisille, puutarhassa oleskelemalla ja puuhailemalla
ihminen rauhoittuu ja kokee olonsa hyväksi.
Lähteet
Encyclopedia Britannica Academic [online] https://britannica.co.uk/
Kaimio, J., Honkala, J., Halinen, A. & Ahonen, P. 2005. Factum: Uusi
tietosanakirja. [Espoo]: Weilin & Göös.
Home Gardening: 12 list of Different Types of Home Gardens. [online] Styles
At Life. Available at:
https://stylesatlife.com/articles/types-of-home-gardens/ [Accessed 31 May
2022].
Hyvinvointia puutarhasta [online] Pihailo. Available at:
https://www.pihailo.fi/hyvinvointia-puutarhasta/ [Accessed 26 May
2022].
Työtehoseura. Hyvinvointia puutarhasta, virkistystä viherympäristöstä
[online] https://www.tts.fi/files/295/teho14-6_s40-42.pdf
Puutarhanhoito kasvattaa hyvinvointiasi. [online] Studio55.fi. Available
at:
https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/puutarhanhoito-kasvattaa-hyvinvointiasi-lue-miten/134410
[Accessed 26 May 2022].
Tuohimetsä, S. and Rantanen, M. (2018). Puutarhan iloa ja voimaa – Green
Care puutarhassa. Luke.fi. [online]
https://jukuri.luke.fi/handle/10024/541779.
Duodecimlehti.fi. Kasvit hyvän olon lähteinä. [online] Available at:
https://www.duodecimlehti.fi/duo14407 [Accessed 26 May 2022].
Williams, S. (2022). About Therapeutic Gardens. [online] Ahta.org.
Available at: https://www.ahta.org/about-therapeutic-gardens [Accessed 31
May 2022].
Keywords: puutarha, puutarhanhoito, puutarhaterapia, hyvinvointia
puutarhasta, kukat, huonekasvit, parvekekukat, parvekekasvit,
kotipuutarha