Suojaravintoaineet ja antioksidantit

Terveytensä ja hyvinvointinsa ylläpitämiseen ja edistämiseen ihminen tarvitsee energiaravintoaineiden lisäksi myös suojaravintoaineita, joita ovat proteiinit, vitamiinit ja kivennäisaineet. Osa näistä suojaravintoaineista toimii elimistössä antioksidantteina. Tämä artikkeli käsittelee suojaravintoaineita ja antioksidantteja, sekä niiden merkitystä ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle.

Kuva: Pixabay

Suojaravintoaineet

Suojaravintoaineita ovat proteiinit, vitamiinit ja kivennäisaineet. Ne ovat ravintoaineita, joita elimistö ei itse valmista, siksi ne on saatava monipuolisesta ravinnosta. Suojaravintoaineiden puute aiheuttaa puutosoireita.


Proteiinit

Proteiinit koostuvat yhteensä 20 eri aminohaposta, joista kymmentä ihmisen elimistö ei pysty itse valmistamaan, vaan ne täytyy saada ruoasta. Aminohapot toimivat rakennusaineina kudos- ja entsyymiproteiineissa sekä monissa hormoneissa ja hermostollisissa välittäjäaineissa.

Vitamiinit

Vitamiinit ovat elimistön toiminnalle välttämättömiä ravinnosta saatavia orgaanisia yhdisteitä, joita on ravinnossamme luontaisesti pieniä määriä. Elimistö tarvitsee niitä toimintansa ylläpitoon, kasvuun ja kehitykseen. Vitamiinit ovat rasvaliukoisia (A-, D-, E- ja K-vitamiini) ja vesiliukoisia (B-ryhmän vitamiinit ja C-vitamiini) vitamiineihin. B-vitamiineja ovat tiamiini, riboflaviini, niasiini, biotiini, pantoteenihappo, B6-vitamiini, folaatti ja B12 -vitamiini.

Kivennäisaineet

Kivennäisaineet ovat ravinnon epäorgaanisia alkuaineita. Makrokivennäisaineita ovat kalsium, fosfori, magnesium, natrium, kloridi ja kalium. Hivenaineita ovat mm. rauta, jodi, sinkki, kupari, seleeni, mangaani ja molybdeeni, kromi ja boori.

Antioksidantit

Antioksidantit ovat elimistöä suojaavia aineita. Useat vitamiinit ja kivennäisaineet toimivat antioksidantteina, niistä tärkeimpiä ovat A-vitamiini, C-vitamiini, E-vitamiini ja seleeni. Myös ubikinoni on tärkeä antioksidantti. Kasvikset, hedelmät ja marjat sisältävät flavonoideja, jotka vaikuttavat antioksidanttien tavoin suojaten elimistöä.

Hapettuminen eli oksidaatio

Elimistön toiminta ja ulkoiset tekijät tuottavat herkästi reagoivia happimolekyylejä ja happea sisältäviä molekyylejä, joita nimitetään myös ns. vapaiksi radikaaleiksi. Nämä vapaat radikaalit reagoivat ympärillään oleviin aineisiin elimistössä hapettamalla niitä. Vapaiden radikaalien aikaansaama hapettuminen vaurioittaa soluja, aiheuttaen elimistön rapistumista ja sairauksia. Antioksidantit neutraloivat elimistössä haitallisia hapetusreaktioita, edistäen näin hyvän terveyden ylläpitämistä.

Esimerkkinä, mitä vahinkoa hapettuminen voi ihmisen kehossa saada aikaan, on diabeetikon jalkaongelmat. Pahimmillaan hapettuminen tuhoaa diabeetikon jalkojen verenkiertoelimistön ja päädytään jalan tai molempien jalkojen amputaatioon. Kyse on varsin merkittävästä terveysilmiöstä. Jokainen voi kuitenkin itse vaikuttaa elämäntavoillaan ja ravintovalinnoillaan terveyteensä.


Suojaravintoaineiden ja antioksidanttien käyttö

Parhaassa tapauksessa monipuolisella vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sisältävällä ravinnolla on mahdollista turvata elimistölle riittävästi suojaravintoaineita ja antioksidantteja. Päästäkseen tähän ihannetilaan, on ihmisen oltava varsin valveutunut jokapäiväisen ravintonsa koostamisessa. Tarvittaessa voit varmistaa ja täydentää ravitsemustasi ravintolisillä.

Klikkaa ja hanki: Monivitamiinit, kivennäisaineet ja antioksidantit








Lähteet
Aro, A., Mutanen, M., Uusitupa, M. (toim.) 2012: Ravitsemustiede. 4.painos. Duodecim, Helsinki.
Brever, Sarah. 2011. Vitamiinit, kivennäisaineet ja yrttivalmisteet. Readme, Hämeenlinna.
Koskenvuo, Kimmo. (toim.) 2003. Sairauksien ehkäisy. 2.painos. Duodecim, Jyväskylä.
Peltosaari, L., Raukola, H., Partanen, R. 2002. Ravitsemustieto. Otava, Keuruu.